Graduation

2131 IMG_6766 123
Tbh, mua on aina vähän hämmentäny kaikki ylenpalttiset onnittelut valmistumisesta koska tuntu vaan just että enhän mä tehny oikeestaan mitään tän eteen, ja just et eihän siihen tarvii tehä juuri mitään et pääsee lukion läpi ja et tää lukio nyt oli vaan tällänen mikä "piti hoitaa" haha. Vihaan muuten niitä perinteisiä yo-hattu kuvia ja suunnittelin joskus et aion sit ottaa sellasen kuvan missä se lakki on taustalla jossain roskiksessa tmv :D No ei nyt sentään, en kuitenkaan hirveen mielelläni sitä pitänyt päässä koska se ois pilannu mun asun daa.

No mut hyvät arvosanat kuitenki tuli loppujenlopuks ja juhlat on nyt juhlittu ja huomenna kohti Helsinkiä ja lentokenttää.
En malta oottaa et pääsen postailee teille mun elämästä Saksassa! Jos et 'seuraa' mua vielä snapchatissa nii lisää zelfiee 

❀❀❀❀❀❀❀❀

IMG_6571 IMG_6567
Maailman rumin lakki (YO-lakki) ostettu, ripsi- ja suihkurusketus ajat varattu, 7 pussia vaatteita heitetty pois, huone tyhjennetty, (melkein) kaikkia suomalaisia unfollattu instassa, ja elämä ainakin kohta pakattu matkalaukkuun. 
Kaikki alkaa siis olla aika mallillaan!

Mua pyydettiin kertomaan tästä muutosta, ja miten järjestän kaiken siellä yms mutta en oikeestaan tiiä mitä kertoisin koska en itekkään tiiä juuri mitään. Mulla ei oo työtä vielä tiedossa, toivon että sellasen mahollisimman pian sieltä löydän. Muutan eka Freddyn äitin luo ja asutaan siellä siihen asti et me löydetään töitä ja säästetään omaan kämppään, muuta en siis oikeestaan tiiä.
Mulla on ollu aina elämässä vähän turhankin huoleton asenne enkä osaa stressata mistään - kaikki on aina järjestyny kumminkin parhain päin. Kattoo mihin elämä vie ja mitä tapahtuu, ajatuksena ois vähän kuitenki mennä sit ens vuonna opiskelemaan.
Pääasia tässä on et pääsen vihdoin Freddyn luo, se on kaikki mitä tarviin ja haluun.

Post title

11 q2 jhjh
Tää on ollu kyllä ihanaa aikaa olla tekemättä mitään kun koulu loppu! Oon tehny taas kauheesti kaikkee luovaa mitkä on ennen jääny vähän; suunnitellu koreografiaa, ommellut enemmänkin vaatteita ja ottanu kuvia.
Ja tietenki oottanu ihan hulluna kesäkuun tokaa päivää jolloin mun one-way-and-never-coming-back-lento Saksaan lähtee!:D

Tässä loput kysymykset kysymyspostaukseen:


Kun oot pitempään ollu Saksassa nii alatko ajattelee osittain/kokonaan saksaksi? - No joo osittain, kyllä kaikkii yksinkertasia lauseita. Suurimmaks osaks ajattelen englanniks 

Ketä sun perheeseen kuuluu ja millaiset välit sulla on heihin? - Äiti, isäpuoli ja 2 pikkuveljeä, viime kuukausina meiän välit on muuttunu paljon paremmiks, ennen ei puhuttu tyyliin sanaakaan 

 Uskotko jumalaan, jeesukseen tai muuhun ns. yliluonnolliseen? - En, paitsi ehkä kohtaloon, eiks se oo vähän yliluonnollista 

Perustulo kyllä vai ei? - Kyllä, ja kyllä muutenkin kaikille muutoksille ja kokeiluille. En kestä et eduskunnassa on vuodesta toiseen samat konservatiiviset papat. Mä en osaa valita oikeiston ja vasemmiston välillä, eikä mulla oo mielipidettä että kummanlainen politiikka nyt pelastaa Suomen koska ymmärrän molempia täydellisesti ja molemmat kuulostaa ihan yhtä hyviltä mulle, vaikka kuinka monta vuotta yritän miettiä asiaa. Sitä paljon tärkeempänä arvona mulle on liberaalius - ei kuitenkaan välttämättä sellasena taloudellisena oikeisto-liberaaliutena vaan sellanen muutoksen tapahtuminen, perinteisten uskonnollisten ja isänmaallisten arvojen muuttaminen ja omien tapojen kyseenalaistaminen. 

Onko a-pan-,biseksuaalit/romantikot oikeita? vai vain tapa saada huomiota? - On ihan oikeita :-D 

Mikä sun seksuaalinen suuntautuminen on? - Hetero ihan

Onko sukupuolia vain kaksi? - On  

Ootko suvaitsevainen ihminen? - Oon, paitsi pakko sanoo tähän yks joka tuli tosta edellisestä mieleen, missä en ehkä oo niin suvaitsevainen (jos tää nyt on ees suvaitsemattomuutta) , mutta mun mielestä kaikki transihmiset jotka muuttaa sukupuolensa kaikissa mahollisissa leikkauksissa ja hormonien avulla on vieläkin silti sitä sukupuolta mihin ne synty. 

Juttua kaukosuhteesta

IMG_6326 IMG_62131313 IMG_6263 IMG_6s220
IMG_6195 Joku pyys multa postausta kaukosuhteesta et miten tää on toiminut meillä tän melkein 2 vuotta niin aattelin kirjottaa siitä nyt jotain! 
Ensinnäkin tosiaan se on ihan eri asia että normaali suhde muuttuu kaukosuhteeks, kun tää että me lähettiin tähän suhteeseen jo tässä tilanteessa. Sen oli jo hyväksyny ja "tottunu etukäteen" siihen et näkee toista vaan muutaman kerran vuodessa. Onhan se siis ihan eri asia että on tottunut näkemään joka päivä ja sit yhtäkkiä se muuttuukin. 

No, siitä huolimatta tää ei oo kuitenkaan ollut niin helppoa. 
Meillä ehkä henkilökohtasesti "isoimmaks ärsytyksen aiheeks" (nimenomaan siis tästä kaukosuhteesta) joskus nousi se että aina kun toinen teki kavereiden kaa kaikkee siistiä, niin siitä tuli vähän surulliseks ja kateelliseks koska ei ite koskaan voi viettää aikaa ja kokea sitä kaikkea sen toisen kanssa. Nykyään ollaan päästy tän yli jo kyllä. Mä en kuitenkaan osaa oikeen eritellä että mitkä ongelmat on ollu just tän kaukosuhteen aiheuttamia (ja jotenki en ees keksi muita tälläsiä nimenomaan siitä johtuvia ongelmia enempää), ja tottakai se riippuu aina ihmisestä että mitkä nousee ongelmiksi!

Oon kuullut että monilla se suhde kaatuu siihen kun tuntuu vähän ettei voi elää täysillä kun tavallaan elää myös jollekin joka on kaukana susta, eikä tunne enää että se toinen merkkaa sulle paljoa koska se ei oo fyysisesti sun elämässä, jos kukaan nyt älys mitä tarkotan..? 
Meillä ei onneks tota ongelmaa ollu koskaan, mä ennemminkin pilasin asioita jotka oli fyysisesti mun ympärillä ja mun elämä täällä, koska tuijotin puhelinta kirjaimellisesti joka sekunti ja se puhelin&whatsapp(freddy) oli mulle mun KOKO elämä.

Me ollaan aina tekstailtu ihan koko ajan, ilmotetaan toisillemme tyyliin et joo meen nyt kuselle ja sit 5 minuutin päästä pitää jo ilmottaa et pesee hampaita atm. :D
Mun äiti aina vitsailee tästä, esim. kerran oltiin ravintolassa mun mummin kanssa, ja mummi sai just annoksensa pöytään ja kysyi multa että "ootsä jo freddylle kertonu miten YO-kokeet meni?" ja mun äiti oli et "hei cmon, freddy on varmaan saanu jo kuvan tosta annoksesta jonka sä just sait" :D Mua nauratti niin paljon varsinkin koska se oli totta.. olin just snäpänny sen jo freddylle!
Mä jäin kerran jopa "kokeessa lunttauksesta" kiinni vaan koska halusin tekstata freddylle...

Se riippuu ihan ihmisistä että miten kaukosuhteen saa toimimaan - kaikilla tollanen tyyli ei tietenkään toimi! Et joillekin voi olla just hyvä se että vaikka päivän lopussa vaan soittaa ja kertoo kuulumiset, ja sellanen liian tiivis yhteydenpito vaan rasittaa. Pitää vaan löytää sellanen molemmille toimiva yhteydenpito, ja puhua jos joku ärsyttää. 

Mä uskon että just tää tiivis yhteydenpito on ollut se avain meillä tähän, että haluu jakaa elämänsä toisen kanssa, haluu just jakaa kaikki pienetkin jutut vaikka toinen ei oo lähellä. Se ei oo koskaan ikinä tuntunut miltään velvollisuudelta. 
Ite oon myös oppinut niiiiin paljon vähemmän mustasukkaseks tässä. Oon tottunut moniin asioihin nyt täysin joista oisin raivonnut tai mököttänyt ennen. Ja aina kun on pitänyt mielessä sen seuraavan kerran kun taas nähdään, niin ei tää loppujenlopuks mitenkään kamalaa aikaa oo ollu! Kaikille tää ei sovi, ja voisin kuvitella et jos on vähänkin taipuvainen luovuttamaan helposti niin kaukosuhteen onnistuminen on vielä vaikeempaa.